Saanko esitellä: duomme parempi puolisko, rumpumaagi Tumppi, joka viihtyy hyvin myös basson kaulassa.

Suomalaisen sielunmaiseman tulkkeina duo Tumppi ja Varonen ottaa vasta ensiaskeliaan, mutta takana on rautainen kokemus – yhteensä yli 70 vuotta musiikin vääntämistä vapaaehtoisesti ja puolipakolla. Tervetuloa keikoillemme tuntemaan myötähäpeää ja laulamaan mukana kaikkien rakastamia Suomi-popin ja -rokin unplugged-versioita!

Seuraavan julkisen esiintymisemme löydät tämän sivuston yläreunasta “Keikat”-välilehden takaa.

Kiitos!

Posted: huhtikuu 5, 2012 in Yleistä
Avainsanat:

Kiitos vanhoille ja uusille ystäville Saksassa (Berliini, Frankfurt, München) nappiin menneestä kiertueesta! Tässä Juhani Siljon ohjeita niille, joiden nuttu tuntuu hataralta näin pääsiäisen pyhinä:

Sain lauantaina ensimmäisen, pienen erän uutta äänitettäni “Laulu vanhoista ajoista”. Mikään ei pistä töpinää töppösen alle kuin lähestyvät deadline: levyt tulivat viime hetkessä, sillä kiertue starttaa maanantaiaamuna, suuntana Saksanmaa. Tervetuloa konserttiin, laulun ystävät Berliinissä ja Münchenissä!

Yllättävän rapsakka kolme viikkoa kiusannut influenssa viivästytti esikoisäänitteeni julkaisua. Nyt ollaan kuitenkin loppusuoralla: mikäli rahiseva ääni ja lumpsavat korvat sallivat, saan tällä viikolla levyn viimeisteltyä. Oheisessa äänilinkissä hieman esimakua cd:ltä, joka on äänitetty halvoilla soittimilla ja suhisevilla mikeillä kahden neliön vaatekomerossa…

Halvin tässä kappaleessa kuultavista soittimista on 13 x 13 x 25 cm:n kokoinen pahvilaatikko, joka antaa laulun B-osaan oman nosteensa!

Terapiaa

Posted: tammikuu 27, 2012 in Yleistä
Avainsanat: , , ,

Viime keväänä kokoonnuimme kaveriporukalla Selkien kyläkaupan bändikämpällä ja keitimme kokoon SuomiRock-yhtyeemme TPRT:n eli TakaPihojen RockTähdet.  Kuten aina oikean elämän projekteissa, paras motivaatio harjoitteluun syntyy silloin kun keikka on myyty. Meidän tapauksessamme keikka oli rockfestivaali, jonka suunnittelivat ja toteuttivat Sara ja Ari, Selkien kyläkaupan kauppiaspariskunta. Sara myöskin laulaa bändissämme solistina ja Ari soittaa bassoa. Harjoittelimme setin, johon kuului Pelle Miljoonaa, Ratsiaa, Pave Maijasta ja Popedaa, muiden muassa. Tavoitteena ei ollut hakeutua cover-bändien SM-kisaan, vaan yksinkertaisesti soittaa ja laulaa räimettä sielun kyllyydestä – eräänlaista terapiaa siis.

Pentti ja Pekka

Keikkaillasta suunniteltiin leppoisaa ja stressitöntä. Jostain putkahti kuitenkin tähtisolisti kehiin: Pölösen Markun vieraana paikalle puhalsi Pentti Hietanen, jonka säestyspoppoo oli kosketinsoittajaa vailla. Keikasta tuli silti onnistunut ja kiireetön. Pentti soitti skittaa hienosti ja lauloi komeasti ja hyvällä asenteella. Erityisesti jäi mieleeni kappale “He Ain’t Heavy, He’s My Brother”.

Sävelsin ja sanoitin viime vuoden (2011) aikana pinkan lauluja, jotka ovat enemmän tai vähemmän kantaa ottavia, maailmaa parantavia. Haaveilin äänittäväni kappaleet vuodenvaihteessa, mutta laulujen tyylikirjo vaikutti liian laajalta.

Joulun alla innostuin lukemaan lahjaksi saatua kirjaa “Elämän ja rakkauden runot”. Kirjassa on 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun runoilijoiden töitä teemoittain järjesteltynä. Eino Leino, Larin-Kyösti, Aleksis Kivi, J.H.Erkko, Juhani Siljo – hieno joukko upeita, kurinalaisesti kirjoittaneita runoilijoita.

Elämän ja rakkauden runot, Gummerrus (EAN 9789512079582)

Lukiessani Eino Leinon “Hautalaulua”, jonka olin kuullut hautajaisten kukkien laskun yhteydessä useita kymmeniä kertoja aikaisemminkin, alkoi mielessäni soida yksinkertainen melodia. Laulu valmistui noin kymmenessä minuutissa. Kahdessa viikossa olin kirjoittanut 14 laulua – osa kansanlaulunomaisia, osa folkkia (jopa folk rockia), osa lähes klassisia liedejä.

Laulujen joukossa on runoja, jotka ovat inspiroineet säveltäjiä aikaisemminkin. “Tuutiessa” ja “Timon laulu” tulevat ensimmäisenä mieleen. “Lapin kesä” kiinnosti, mutta Perttu Hietasen ja Taisto Wesslinin säveltämä ja Vesa-Matti Loirin tulkitsema versio soi itselläni liian pinnassa. Monet runot suorastaan kutsuvat säveltämään: niissä on värikästä kieltä, ne noudattavat tarkkoja runorytmejä ja niiden aiheet ovat kiehtovia. Vai mitä sanotte otteesta Eino Leinon runosta “Mieron nuotiolla”:

Toisen suu jo odotti, kun toinen suunsa sulki.
Otava se kääntyi ja yön hetket kulki.
Metsä oli pimeä ja tie sumuvyössä.
Ääneti tulehen me tuijotimme yössä.

Laulut on nyt sovitettu ja aloin niitä äänittämään. Levyn julkaiseminen tapahtuu helmikuussa. Ehkäpä pieni julkkari-kiertuekin on paikallaan!

Sallitteko, että esittäydyn?

Posted: tammikuu 27, 2012 in Yleistä
Avainsanat: , ,

Olen nelikymppinen suomalainen mies: perheenisä, laulaja ja multi-instrumentalisti. Kuulostaa kliseiseltä, kun sanon, etten valinnut tietäni, vaan se valitsi minut. Ihan syytön en asioiden nykytilaan kuitenkaan ole.

Espan lavan backstagella

Olen sanoittaja ja säveltäjä, siis lauluntekijä. Lapsena en juuri osoittanut musikaalisuuden merkkejä, vaikka pianotuolilla olen 7-vuotiaasta saakka istunutkin. Koulussa kaverit nauroivat, kun luokan edessä mölisin laulukokeen pakolliset kappaleet. Vielä 14-vuotiaanakin, jolloin olin jo soittanut 5 vuotta trumpettia, laulanut lapsikuorossa sekä opetellut soittamaan bassoa ja kitaraa, säveltapailun opettajani totesi tentin jälkeen: “Toivottavasti, Pekka, sinun ei tarvitse koskaan ammatiksesi laulaa…” Loistava pedagoginen siirto: haasta oppilaasi! Suomi on täynnä lannistettuja laulajia.

Laulaja minusta kuitenkin tuli. Ensimmäisellä laulutunnillani kävin lähes kolmekymppisenä, kun olin pyrkimässä Sibelius-Akatemiaan vuonna 1997. Ihmeitä nuo tekivät, laulunopettajat. Valmistuin musiikin maisteriksi kolmessa vuodessa ja sen jälkeen jatkoin kuoronjohdon opintojani. Kuoroja olenkin jo johtanut lähes kolmekymmentä vuotta. 2000-luvun puolessa välissä innostuin pop- ja jazz-laulun pedagogiikasta, jota opiskelin Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa.

Ensimmäisen kerran toimin kanttorina syntymäpitäjäni Tohmajärven kirkossa 14-vuotiaana. Nykyään toimin kirkkomuusikkona Joensuun seurakunnassa. Virkani ohessa esiinnyn laulajana, kuoronjohtajana ja soittajana.

Muusikon tie on ollut rikas ja monipolvinen. Olen oppinut ja opettanut Senegalissa paikallisten kirkkomuusikoiden kursseilla, johtanut Joensuun kaupunginorkesteria, esiintynyt basistina Emma Salokosken ja Severi Pyysalon kanssa, luotsannut kamarikuoroani konserteissa ympäri Eurooppaa, laulanut Ilkka Alangon ja Jonna Tervomaan taustalla, leikittänyt lapsikuorojani, pyörittänyt musiikkistudiota, säveltänyt musiikin lähes 200 mainoselokuvaan ja soittanut trumpettia Urho Kekkoselle. Niin, ja Mauno Koivistolle…

Hetkittäin tie on ollut kevyt, jopa mieluisa. Hetkittäin olen taistellut vastaan. Aina on tullut kuitenkin kiivettyä seuraavalle mäelle katsomaan, millaiset maisemat sieltä avautuvat. Näitä näköaloja tahdon kanssanne katsella yhdessä.